Kunta lapsen hyvän elämän turvaajana

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimus tuli Suomessa voimaan laintasoisesti 1991. Sopimus on Suomea sitova. Erillinen sopimus lapsen oikeuksista koettiin YK:ssa tarpeelliseksi, koska jäsenvaltioissa ajateltiin, että muissa ihmisoikeussopimuksissa ei oteta riittävästi huomioon lapsen erityisasemaa kehittyvänä, aikuisista riippuvaisena, haavoittuvana sekä erityistä suojelua ja hoivaa tarvitsevana ihmisenä. Lapsen oikeuksien sopimus kattaa kaikki lapsuuden tärkeät elämänalueet.

Sopimukseen kuuluu:

1. oikeus terveyteen ja hyvinvointiin
2. oikeus koulutukseen, leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan 
3. oikeus suojeluun 
4. oikeus osallistua omaa elämää koskeviin asioihin. 

Sopimus määrittää myös toimeenpanoa sekä huoltajien ja viranomaisten vastuita

Lapsen oikeuksien sopimuksen neljä yleisperiaatetta

Sopimuksessa on määritelty neljä yleisperiaatetta, joita tulee soveltaa sekä sellaisinaan että kaikkien muiden sopimuksessa määriteltyjen oikeuksien yhteydessä.

Kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia. Yhden ihmisoikeuden toteuttaminen ei oikeuta loukkaamaan toista ihmisoikeutta.

Sopimus velvoittaa siihen, että lapsen etu on harkittava lasta koskevassa asiassa. Tämä tarkoittaa, että kuntien tehtävä on kiinnittää erityistä huomiota lapsiin ja siihen, mikä on lapsen kannalta paras tapa toimia. 

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen roolia kansalaisena ja ihmisenä. Hän ei ole vain aikuisten toiminnan kohde, vaan hänellä on oikeus osallistua yhteiskuntaan, toimia ja tulla kuulluksi.

Lapsen oikeuksien turvaaminen on arvo sinänsä, mutta samalla työ edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, kuten tasa-arvoa, hyvinvointia, yhteiskuntarauhaa ja luonnontalouden kestävyyttä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan julkisen vallan on tiedotettava sopimuksesta sekä aikuisille että lapsille. Oikeudet eivät toteudu, elleivät ihmiset ole niistä tietoisia. Ihmisoikeuskasvatus kuuluu Suomessa opetussuunnitelmaan, minkä lisäksi kunnat voivat vahvistaa ihmisoikeustietoisuutta muulla viestinnällä ja kampanjoilla.

Ihmisoikeuskasvatus on ennakollista oikeusturvaa: kun lapsi itse tietää omat oikeutensa, hän tunnistaa tilanteen, jossa niitä loukataan. Ennakollisella oikeusturvalla pyritään siihen, ettei oikeudenloukkauksia lainkaan tapahtuisi. Parasta ennakollista oikeusturvaa on se, että lapsen etua harkitaan aktiivisesti ja lapsen etu ohjaa viranomaisten toimintaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palveluiden ja tilojen tulee olla saavutettavia, turvallisia ja viihtyisiä. Palveluissa käytettävän kielen on oltava lapsille ja perheille ymmärrettävää.

Jälkikäteinen oikeusturva tarkoittaa niitä keinoja, joita lapset ja perheet voivat käyttää silloin, kun heidän oikeuksiaan on jo loukattu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi potilasasiamiehen, sosiaaliasiamiehen tai oikeusavustajan apua. 
Ennakollinen oikeusturva on lapselle erityisen merkityksellistä, koska juuri se takaa lapsen oikeuksien loukkaamattomuuden. Jälkikäteinen oikeusturva voi toteutuessaankin olla lapsen kehityksen tai aikakäsityksen kannalta liian hidasta.
 

Lapsen oikeuksien sopimusta valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Suomi ja muut sopimusvaltiot raportoivat komitealle viiden vuoden välein. Raportit ja valtioiden niistä saamat palautteet ovat julkisia.

Sopimusvaltioilla on velvollisuus tiedottaa saamistaan huomautuksista kansalaisille. 

Määräaikaisraportin kokoaa Suomessa ulkoministeriö. Lausuntoja antavat järjestöt ja lapsiasiavaltuutettu. Komitea kuulee järjestöjä ja valtuutettua myös erikseen.

Sopimukseen on tehty vuosien varrella kolme valinnaista lisäpöytäkirjaa, jotka tarkentavat sopimusta ja ajanmukaistavat sitä. Suomessa kaikki nämä ovat voimassa, eli myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja valitusoikeudesta. Lapsilla ja lapsiryhmillä on oikeus tehdä valituksia YK:n lapsen oikeuksien komitealle, jos he katsovat Suomen loukanneen heidän oikeuksiaan. Lapsen oikeuksien komitea antaa valitusten perusteella kannanottonsa ja tarvittaessa suosituksia valtiolle.

Sopimuksen tulkintaa ohjataan yleiskommentein, joiden kautta syvennetään ymmärrystä myös ajankohtaisista asioista. Niissä on erityisesti viranomaistahoja ohjaavia sisältöjä, kuten koulutus- ja terveysoikeuksia koskevat yleiskommentit. Yleiskommentit ovat hyödyllisiä myös kunnan päätöksenteossa.